Taustaa
Ensimmäinen ongelma, johon törmäsin, oli termi verkkoyhteisö. Yhteisöllisyys vaatii tietenkin aina jonkinlaisen verkon toimiakseen. Yleensä verkko koostuu jonkinasteisista tietoliikenneyhteyksistä yhteisön jäsenten välillä. Yhteys voi tietenkin olla myös muuta, kuten esimerkiksi ideologia, tapa, kulttuuri, sukupuoli jne. eli yhteisöllä ei välttämättä tarvitse olla sisäisiä vaikutuskanavia, linkkejä, vaan yhteisön muodostaa pelkkä tietoisuus kuulumisesta johonkin (symbolinen yhteys).
Tämä kurssi keskittyy nimenomaan (Internet) verkossa toimiviin yhteisöihin ja niiden luomiin kulttuureihin. ”Nettikulttuuri”-termi saattaisi ehkä olla kuvaavampi ilmaus (vrt. ”Netiketti”).
Perinteiset yhteisöt (ei siis Internet-riippuvaiset) vaativat toimiakseen runsaasti byrokratiaa. Jo pelkkä yhteisön koossapitäminen edellyttää esim. jonkinasteista ”jäsenkortistoa”, tiedottaminen vastaavasti kallista ja aikaa vievää postitusjärjestelmää (oletetaan, ettei sähköpostia ole!). Isommilla yhteisöillä rationalisoinnin myötä tiedottamista voidaan keskittää esim. jäsenlehtiin tms.
Miten yhteisöllisyys toteutuu verkossa?
Yhteisöllisyys verkossa toteutuu käytännössä samoilla periaatteilla, kuin verkon ulkopuolellakin. Merkittävin ero tulee yhteisön teknisestä toimintatavasta. Siinä missä perinteinen yhteisö on aina sidottu niin paikkaan kuin aikaankin, verkkoyhteisössä tätä rajoitusta ei ole. Aika ja paikka ovat aina siellä, missä verkon jäsen on. Tästä vaivattomuudesta johtuen verkkoyhteisöiden määrä on moninkertainen perinteisiin yhteisöihin verrattuna ja melkein kaikki perinteisetkin yhteisöt ovat vähin erin muuttumassa verkossa toimiviksi yhteisöiksi – edellyttäen tietysti sitä, että verkon toiminta ei vaadi fyysistä kanssakäymistä (tanssikerhon tanssiharjoituksia ei – vielä – voi tehdä virtuaalisesti mutta kaikki muu toiminta todennäköisesti on jo verkossa).
Yhteisön jäsenille verkkoyhteisöt tarjoavat enemmän liikkumavaraa suhteessa itse yhteisöön. ”Osallistumispakkoa” yhteisön toimintaan ei ole vaan mukana voi olla omien tarpeiden mukaisesti; seurata sivusta, osallistua satunnaisesti kun on jotain kiinnostavaa menossa tai olla koko ajan mukana keskustelussa.
Millaisia erilaisia yhteisöjä verkossa on?
Tänä päivänä voisi melkein sanoa, että verkosta löytyy yhteisö tai yhteisöjä kaikille niille asioille, joiden kanssa olemme tietoisesti tässä maailmankaikkeudessa tekemisissä. Yritin mielessäni jaotella eri yhteisöjä, mutta tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että monet yhteisöä ylläpitävät asiat menevät päällekkäin. Esimerkiksi keskustelupalstat tai uutisryhmät pitävät sisällään myös tiedonhankintaa ja -jakamista. Ne voivat toimia myös eräänlaisina vertaisryhminä, jolloin ryhmän tarkoitus muuttuu lähinnä psyykkiseksi auttamiseksi.
Perinteisiä yhteisöjä ovat olleet mm erilaiset uutisryhmät (nykyään korvautuneet jo keskustelufoorumeilla), postituslistat, keskustelukanavat (irc) jne. WWW:n myötä moni perinteinen yhteisö on vähin erin siirtynyt myös verkkoon, aluksi vaatimattomilla kotisivuillaan joista myöhemmin on kasvanut omaa yhteisöä palveleva portaali kaikkine oheispalveluineen.
Verkkoyhteisöjä voi jaotella myös niiden toiminta-ajan perusteella. Suurin osa yhteisöistä on pitkäaikaisia, kuten em netti-portaalit. Pitkäaikaisiin sisältyy myös monia keskusteluryhmiä, jossa aihe kiinnostaa pitkään. Spontaanit yhteisöt syntyvä nopeasti yhden asian ympärille ja yleensä katoavat yhtä nopeasti. Osa spontaaneista yhteisöistä elää kuitenkin pidempään jos niiden aihepiiri liittyy ajankohtaisiin tapahtumiin. Myös yhteisön toiminta saattaa hetkellisesti muuttua, kuten tapahtui 2006 tsunamin jälkeen. Sukellus.fi-sivusto alkoi nopeasti jakamaan katastrofitietoa, mm uhrien nimiä, paljon ennen virallisia tiedotuskanavia.
Mikä nämä yhdistää “verkkoyhteisöiksi”?
Verkkoyhteisön muodostumiselle on periaatteessa kolme edellytystä:
ASIA (Yhdistävä tekijä kuten harrastus, työ, aate, mielipide, uskomus, kiinnostus jne.)
YHTEYDET (verkko – esim. Internet, TV, puhelin, posti, fyysinen tila jne.) sekä yhteyksien vaatimat rajapinnat, kuten esim. netin käyttöön tarvittavat palvelimet, ohjelmistot, tietokoneet ja muut oheislaitteet.
JÄSENET (Asiasta kiinnostuneet yksilöt tai siihen jollain muulla tavalla sidoksissa olevat)
Jotta yhteisö vielä syntyy, tarvitaan jokin kipinä joka panee asiat liikkeelle. Sellainen voi olla esimerkiksi jokin äkillinen tapahtuma (em tsunami) tai kuten seuraavassa esimerkissä, keskenmeno.
Esimerkki.
Joulukuussa satuin katsomaan TV:stä oululaista brändiohjelmaa Akuutti. Yhtenä käsitellyistä aiheista oli keskenmenot ja asiasta haastateltiin kemiläistä Sari Kumpumäkeä joka kahden perättäisen keskenmenon jälkeen totesi, ettei asiasta ole saatavilla tarpeeksi tietoa eikä oikein mistään saa tukea ja ohjausta. (Linkki: http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2007/111207_c.htm).
Niinpä Sari perusti yhteisön (enkelisivut.net) josta sai KOOTUSTI tietoa ja jossa varsin vaikeasta asiasta pystyi keskustelemaan toisten ihmisten kanssa – anonyymisti.
Tällaisen yhteisön perustaminen ei vaadi käytännössä muuta, kuin lukutaitoa, hieman ehkä englannin kielen hallintaa ja tietokoneen + yhteyden nettiin. Kaikki muut rakennuspalikat löytyvät verkosta, eikä hintakaan nykyään ole korkea. Kynnys yhteisön kokoamiseen on siis hyvin matala ja tämä näkyy myös netissä lukuisina pienten ja isojen asioiden ympärille muodostuneina yhteisöinä, samoin kuin hyvinkin lyhytaikaisten ja spontaanien yhteisöjen syntyyn ja katoamiseen yhtä helposti. Yhteisöllisyys verkossa on muuttunut hyvin on-lineksi!
Pohdintaa 2008-01-18:
KULTTUURI: Kulttuurin ja verkkokulttuurin keskinäinen suhde on varsin mielenkiintoinen. Kulttuurithan ovat yleensä hyvin staattisia, muutokset tapahtuvat hitaasti ja yleensä vievät vuosia ellei vuosikymmeniä. Verkon aikaskaala alkaa nykyään olla tunneissa, päivissä, kuukausissa – harvoin juuri vuotta pidemmissä ajoissa.
Verkko on myös globaali asia ja sen piirissä on lukemattomia määriä perinteisiä kulttuureita. Kun kulttuurit sitten kohtaavat, syntyy konflikti ja sen seurauksena uusi (verkko)kulttuuri. Näin voisi ajatella, että (globaalit) verkkokulttuurit poikkeavat niiden käyttäjien kulttuureista. Toisaalta, verkkoyhteisöt, joiden jäsenet tulevat kaikista mahdollisista kulttuureista, saattavat alkaa muistuttaa toisiaan.
Kulttuuritkaan eivät ole tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden ja lopputuloksena voi olla – ellei jo ole – yhden kulttuurin dominoiva verkko- ja mediakulttuuri. Tätä varmaan voisi jatkaa Case 2:ssa…
